Sportspot
Sportspot | helmikuu, 13

← Takaisin blogiin

Ääriolosuhteet ovat opettaneet Kim Nyströmiä: “Suurinta rohkeutta vaatii kääntyä takaisin viime metreillä”

Ystäväni oli keväällä retkikunnan mukana Nepalissa tavoitteenaan kiivetä maailman korkeimman vuoren, Mount Everestin huipulle. Huippu on 8848 metrin korkeudessa – lähes samalla korkeudella kuin suihkukoneet lentävät.

Valmistelu ja korkeuteen totuttelu eli akklimatisointi kesti monta viikkoa. Sinä aikana liikuttiin ylös ja alas vuoren rinnettä vähitellen korkeammalle, tavoitteena saada keho tuottamaan mahdollisimman paljon punaisia verisoluja, jotka kuljettavat happimolekyylejä ympäri kehoa. Niiden määrä ratkaisee, miten hyvin kiipeilijä pärjää korkealla ohuessa ilmassa. Viiden tuhannen metrin korkeudessa happipitoisuus on vain puolet ja huipulla ainoastaan kolmasosa merenpinnan tasosta.

Huiputusyritys kesti neljä päivää. Viimeisenä päivänä noustiin puoliltaöin ja edessä oli monen tunnin raskas kiipeäminen jyrkkää vuorenseinämää kylmyyttä uhmaten.

Aamun sarastaessa ystäväni oli 150 metrin päässä huipusta, vuosikausien unelmastaan ja ykköstavoitteestaan. Sinä hetkenä hän oli korkeammalla kuin maailman toiseksi korkein vuori ja korkeammalla kuin oli itse koskaan käynyt.

Hän olisi jaksanut huipulle noin kahden tunnin kiipeämisen jälkeen. Hän olisi kovasti halunnut sinne, mutta ei ollut varma jaksaisiko enää huiputtamisen jälkeen palata alas. Niinpä hän teki vaikean päätöksen ja palasi takaisin alemmas leiriin omin voimin.

Sinä hetkenä hän oli korkeammalla kuin maailman toiseksi korkein vuori ja korkeammalla kuin oli itse koskaan käynyt.

Kim Nyström

Toinen kiipeilijä oli samassa tilanteessa, mutta päätti jatkaa ylös asti. Hän pääsi huipulle yli kolmen tunnin uuvuttavan kiipeämisen jälkeen. Huipulla oli mahtavaa, ja näkymät olivat upeat.

Valitettavasti kiipeilijä oli niin puhki, ettei kyennyt nauttimaan näköalasta –  hän oli antanut kaikkensa selvitäkseen huipulle saakka ja oli nyt niin heikossa kunnossa, että jalat pettivät alta. Lisäksi happi oli loppumassa.

Hänen suureksi onnekseen huipulla oli sherpoja, jotka oman henkensä uhalla pystyivät auttamaan häntä. Täpärästi kiipeilijä saatiin alas takaisin leiriiin ja pelastettua.

Aiemmin leiriin palannut ystäväni oli väsynyt ja pettynyt, ettei huiputus onnistunut. Hän oli kuitenkin hengissä, kaikki sormet ja varpaat tallella ja jo suunnittelemassa seuraavaa reissua.

Huipulle päässyt kiipeilijä palellutti kaikki sormensa ja muutaman varpaan. Ne jouduttiin myöhemmin amputoimaan. Hän ei enää pysty kiipeämään.

Hän oli kuitenkin hengissä, kaikki sormet ja varpaat tallella.

Kim Nyström

Molemmat olivat rohkeita. Mutta kumpi on rohkeampi: hän joka kaikkensa antaen ryömii huipulle senkin uhalla, ettei ehkä koskaan selviä sieltä alas vai hän joka lähes kosketusetäisyydelle päästyään päättääkin kääntyä takaisin varmistaen, että energia riittää takaisin leiriin? 

Tämä analogia pätee jokapäiväiseen elämäämme: Usein on tilanteita, joissa vaaditaan suurta rohkeutta sanoa ”kyllä”. Suurinta rohkeutta vaatii kuitenkin sanoa ”ei” ja kääntyä takaisin viime metreillä ja yrittää myöhemmin uudelleen.

Niin kuin tunnettu painonnostovalmentaja Greg Everett sanoi: ““I’d rather be the guy doing and failing than the guy doing nothing more than telling others they’ve failed.” 

Pysy ajantasalla viimeisistä uutisista

Lähetämme sinulle yhden sähköpostiviestin kerran kuussa. Lupaamme ettemme täytä sähköpostiasi roskalla missään vaiheessa.

Tilaa kuukausittainen uutiskirjeemme - yksi sähköposti kerran kuussa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sportspotin blogista ideoita ja ajatuksia yritysten tapahtumiin.