ROBSON LINDBERG

Triathlonisti ja triathlonkuuluttaja Robson Lindberg on matkalla kohti itseasettamaansa tavoitetta: olla maailman paras aivovammapotilas. Lindberg on rakastanut urheilua läpi elämänsä ja taustalta löytyy mm. motocrossia, purjehdusta, triathlonia ja myöhemmin jääkiekkoa.

Helmikuussa 2016 alasarjan jääkiekkopelissä Robsonia taklattiin puhtaasti, mutta pää kolahti jäähän ja hän oli kolme minuuttia tajuttomana. Kahdentoista viikon päästä lääkärin diagnoosi oli kahdeksan aivoverenvuotoa ja aivovamma. Kolmekymppisenä eläköityminen ei kuitenkaan sopinut Lindbergin suunnitelmiin.

Nyt hän treenaa kohti Ironman-kisoja – terveiden kisoja, koska aivovammapotilailla ei ole omaa sarjaansa. Joulukuussa 2017 Lindberg pystyi tuskin juoksemaan kahtasataa metriä, mutta jokaisella treenikerralla on tullut sata metriä lisää. Samalla filosofialla on edennyt uinti. Pyöräily on ollut vähän hankalampaa treenata, koska hänen tasapainoaistinsa on kateissa.

Lindberg on oman elämänsä seppä, joka on takonut hurjan tarinan asenteella ja vastuulla omasta tekemisestään. Päällepäin Lindbergin aivovamma ei välttämättä näy, mutta arjessa se on jatkuvaa kivun sietoa. Huumoria ei kuitenkaan hänen inspiroivista tarinoistaan kuitenkaan puutu. Kerratessaan hänen elämänsä synkimpiäkin asioita kuuluu nauru, joka lähtee helisevimmin miehestä itsestään. Vakavistakin asioista voi selvitä, kun pitää hymyn korvissa.

”Mitä ihminen tekee, kun ei enää osaa perusasioita? Kun kirjoittaminen ja konttaaminen ei enää onnistu. Kun pitää aloittaa uudestaan, puhtaalta pöydältä. Mutta samalla pelko on niin iso, ettei edes saa ajatuksia kasaan edes sekunniksi.

Minä ainakin päätin pakottaa aivovammani katsomaan minua silmiin minun omilla ehdoilla. Naulasin kaksi uutta tavoitetta. Ja tein sen, minkä kaikki tarinat tarvitsevat. Aloitin. En ole sama ihminen, vaikka moni tuttu niin haluaa. Se pilke silmäkulmassa oli hetken piilossa. Nyt se loistaa kirkkaammin kuin ennen.

Se on puheenvuoroni peruspilari. Hetkellisesti se vei kaiken, myös elämänhalut, mutta se on antanut niin paljon enemmän, mitä olisin voinut kuvitella. Se on parasta, mitä elämässäni on tapahtunut.

If you can see the invisible, you can do the impossible.”