Reilut neljä vuotta sitten luin National Geographic -lehdestä Annapurna Circuit -vaelluksesta. Kuvat lumosivat minut täysin ja päätin, että tuonne minä lähden heti, kun se vain on mahdollista. Vuonna 2013 tämä toive toteutui ja sen matkan jälkeen elämäni suunta muuttui täysin. Rakastuin vuoriin.
Suunta on vienyt minua ympäri maailmaa. Jahdaten unelmiani ja ennen kaikkea vuoria ja korkeusmetrejä. Seikkailuiden aikana olen käynyt Nepalissa, Argentiinassa, Perussa, Tansaniassa, Patagoniassa, Yhdysvalloissa ja Chilessä. Matkustaminen ja vuorikiipeily on erityisesti opettanut minulle monta asiaa ja olen päässyt kokemaan elämää aivan uudesta näkökulmasta. Matkat ovat olleet myös aikamoinen kasvun paikka nuorelle naiselle.
Mitkä viisi asiaa yritykset voisivat oppia vuorikiipeilijältä? Tämä blogisarja kertoo siitä, mitä vuorikiipeilystä voisivat eri ihmiset oppia.
1. Luottamus
Yksi isoimpia oppimiani asioita on se, kuinka tärkeää luottamus on retkikunnan jäsenten välillä. Tämän sain kokea Nepalissa, kun todellisessa lumimyrskyssä ainut asia, jonka näin oli köysistössä edessäni kulkeva kiipeilykaveri. Minun täytyi luottaa siihen, että hän ohjaa meidät oikeaan suuntaan ja hän kommunikoi kanssani, mikäli eteen tulee railo, jonka yli meidän on kuljettava.
Minulla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin luottaa siihen, että kolme viikkoa aiemmin tapaamaani ihminen tietää, mitä hän tekee. Olinhan kuitenkin viettänyt hänen kanssaan paljon aikaa teltassa ja nähnyt, kuinka taitava kiipeilijä hän on. Kaikki meni hyvin ja selvisimme tiukoistakin tilanteista ilman haavereita. Ilman luottamusta meidän kahden kiipeilijän välillä, tämäkin tilanne olisi todennäköisesti ollut paljon haastavampaa.
On ollut hienoa huomata, kuinka nopeasti retkikunnan yhteinen tavoite eli vuoren huippu, sitoo eri ihmiset yhteen. Täysin toisilleen tuntemattomista ihmisistä kootaan ad-hoc -tiimi, jonka jälkeen lähdetään kiipeilemään välillä hyvinkin haastaviin olosuhteisiin ja tiimin tehtävä on tavoitella yhteistä määränpäätä, eli vuoren huippua. Olen oppinut todella paljon ihmisten välisestä luottamuksesta nimenomaan vuorikiipeilyn avulla.
Vuorikiipeily on opettanut minut heittäytymään täysillä ja avoimin mielin avoimena oleviin seikkailuihin. Heittäytyminen on vaatinut myös opettelemaan luottamuksen merkitystä ja sitä, kuinka ilman luottamusta heittäytyminen täysin tuntemattomien ihmisten seurassa ja haastavissa olosuhteissa sään, korkeuden ja haasteiden keskellä, voi olla todella haastavaa.
Vuorilla ihmiset ovat aidoimmillaan, sillä arjen tekijöillä kuten kiireellä tai ulkonäköpaineilla ei ole enää vuoren rinteillä merkitystä. Tärkeintä on toimia tiiminä ja tukea retkikunnan jäseniä. Vuorikiipeily on opettanut minulle, kuinka antaa ihan kaikenlaisille ihmisille mahdollisuuden luottamuksen rakentumiselle. Näitä oppeja olen voinut hyödyntää niin työelämässä asiakastapaamisissa kuin harrastuksissa uusia ihmisiä tavatessa. Uskonkin, että avoin ja ennakkoluuloton asenne vuorilla on auttanut minua luottamaan ja olemaan luotettu.
2. Motivaatio
Blogisarjan ensimmäisessä osassa kerrottiin, kuinka tärkeä osa luottamus on vuorikiipeilyä ja yritysten toimintaa. Seuraavaksi mietitään motivaation merkitystä vuorikiipeilijälle. Mitä vuorikiipeilijä on voinut oppia motivaatiosta ja miten näitä oppeja voidaan hyödyntää yrityksissä?
Minulla on suunnitelma, jonka päätavoite on kiivetä maailman korkeimman vuoren Mt. Everestin huipulle. Suunnitelma on myös projekti, jonka toteuttaminen vaatii paljon motivaatiota. Jokainen vuori on oma projektinsa ja olen oppinut vuorikiipeilystä, kuinka ylläpitää motivaatiota heikkoinakin hetkinä.
Suunnitelman tekeminen on vahvasti sidoksissa sitoutumiseen. Olen sitoutunut suunnitelmaani ja siihen, että tavoitteeni on olla muutaman vuoden päästä maailman katolla. Motivaatio on siis vahvasti sidoksissa sitoutumiseen. Tärkeintä on ollut löytää oma intohimon kohde ja keinot, joilla intohimoa pääsee toteuttamaan.
Olen sitoutunut tavoitteeseeni ja siihen, että miten aion toteuttaa suunnitelmani. Vuorikiipeily on intohimoni ja silmäni alkavat loistamaan, kun pääsen keskustelemaan aiheesta. Suurin syy, miksi jaksan lähteä aikaisin aamulla ulos tai miksi harjoittelen solmuja kotona, on motivaationi päästä asettamaani tavoitteeseen. Uskonkin, että kun me kaikki löydämme intohimomme, on motivaatio niin korkea, että meistä on lähes mihin vain.
Meillä kaikilla on kuitenkin saattanut tulla eteen tilanne, jossa motivaation kanssa on ongelmia. Ei huvita, ei jaksaisi tai yksinkertaisesti tuntuu, että voimat eivät riitä tiettyjen tehtävien tekemiseen. Välillä töissä saattaa olla tylsää. Miten näistä haasteista olisi mahdollista päästä ylitse? Pyri etsimään onnistumisia, edes pieniä sellaisia.
Otetaanpa onnistumisesta pieni esimerkki, sillä vuorilla yksi tärkeimpiä tehtäviä on pysyä terveenä. Sitä varten on onnistuttava syömään, juomaan ja lepäämään kaiken toiminnan välillä. Minulle onnistumista vuorilla on se, että nukun yöni hyvin ja itseluottamus kasvaa jokaisen yön jälkeen entisestään, sillä tiedän että hyvät unet parantaa mahdollisuuksia päästä huipulle. En myöskään hermostu, vaikka jokainen yö ei menisi unien suhteen aivan nappiin.
Onnistumiset ruokkivat toisiaan ja sama pätee työelämässä. Onnistut yhdessä tehtävässä, projekti etenee, asiakkaat ovat tyytyväisempiä tai saat auki olevan myyntitilanteen kaupaksi. Onnistumiset todennäköisesti lisäävät itseluottamusta ja tyytyväisyyttä. Onnistuminen on kuin huumetta, sillä tuntuu, että onnistuessasi olet lähes voittamaton. Näitä pieniä onnistumisia kannattaa siis ehdottomasti metsästää. Vinkkini on, että mieti jokaisen päivän päätteeksi muutama asia joissa onnistuit.
Välillä on tilanteita, jolloin ei välttämättä huvittaisi. Edessä on tuntien kävely ylämäkeen ja samaan aikaan väsyttää, vatsassa kiertää ja tuntuu, että energiat ovat täysin lopussa. Silti näissä tilanteissa on tullut vain jatkettua matkaa. On ollut ensinnäkin pakko, jotta pääsee turvallisesti leiripaikkaan ja toisaalta olen tiennyt, että jatkamalla matkaa pääsen taas hieman lähemmäs tavoitettani.
Olen pystynyt ammentamaan samoja oppeja myös työelämässä, sillä vaikeilla hetkillä muistuttelen itselleni, että miltä vuorilla tuntui ja yritän aina miettiä asian sitä kautta, että myös sillä tylsällä tehtävällä saattaa olla tärkeämpi merkitys kokonaisuuden ja ennen kaikkea juurikin sen tavoitteen kannalta.
Voisitko sinä hyödyntää haastavissa, motivaatiota vaativissa tilanteissa jotain intohimosi kohdetta? Mitkä asiat saavat sinut innostumaan juuri kyseisestä asiasta? Hyödynnä sitä, sydämestä kumpuavaa ja pirskahtelevaa tunnetta myös niinä hetkinä, kun tylsistyttää tai ottaa päähän. Niin minäkin teen.
3. Epämukavuusalue
Kiipeilyreissut eivät ole aina ruusuilla tanssimista. Sain Nepalissa huonosta hygieniasta ikävän vatsataudin, jouduin olemaan viikkoja peseytymättä ja kaukana kodista ja sen tarjoamista mukavuuksista. Tuo kaikki koettelee ja saattaa jossain kohti koskettaa myös henkilökohtaista epämukavuusaluetta. Blogisarjan kahdessa ensimmäisessä osassa käsiteltiin oppeja luottamuksesta ja motivaatiosta. Kolmas osa on pyhitetty sille, mitä omaan epämukavuusalueeseen tutustuminen voi opettaa elämää varten.
Vuorilla on välillä tuntunut, että en selviä ja haluaisin luovuttaa. Olen kuitenkin jokainen kerta selvinnyt ja lopulta minusta on tuntunut, että olen todellinen voittaja. Olin kuolla jännitykseen mennessäni yksin Yhdysvaltojen Mt. Rainier -nimiselle vuorelle, sillä liityin kansainväliseen retkikuntaan ja olin matkustanut pitkän matkan yksin. Ensimmäiset lauseet ja solmujen selittäminen oli haastavaa vieraalla kielellä, mutta lopulta sain upeita kiipeilykokemuksia, uusia kiipeilykavereita ja palasin kotiin entistä itsevarmempana.
Omalla epämukavuusalueella toimiminen on kuitenkin aina mahdollisuus aivan valtavaan oppimiseen. Vuorikiipeily opettaa selviytymään ja uudet tilanteet täällä merenpinnan tasolla eivät ole yhtään niin rajuja vuorilla olemisen jälkeen.
Epämukavuusalue on myös siitä mielenkiintoinen itsetutkiskelun kohde, että se tarjoaa myös mahdollisuuden myös kehittymiselle. Jokainen epämukavuusalueella vietetty hetki on nimittäin myös mahdollisuus kehittyä kiipeilijänä, ihmisenä ja työntekijänä. Ainakin itse olen oppinut jokaisesta vuorilla vietetystä epämukavasta hetkestä jotain uutta.
Viime vuosien työelämä on myös ollut murroksessa. Globalisaatio, digitalisaatio, teköäly, robotit, Y-sukupolven tuleminen työelämään, tietojärjestelmien muutos ja growth-hacking vain muutamia mainitakseni. Näissä tilanteissa on tullut myös työelämässä kohdattu usein epämukavuusalue. Uusi ja ennen kaikkea muutos on saattanut pelottaa. Joku viisas on myös sanonut, muutos on väistämätön. Mitä se meiltä vaatii? Menemistä epämukavuusalueelle.
Onneksi myös systemaattinen omalle epämukavuusalueelle tuottaa useimmiten hedelmää, niin vuorilla kuin työelämässä ja arjessa. Kokeile, haastan sinut oppimaan, miltä omalla epämukavuusalueellasi tuntuu.
4. Ihmissuhteet
Ihmissuhteet ovat läsnä vuorikiipeilyssä ja meidän jokapäiväisessä elämässä ihan koko ajan. Mitä paremmin olen pystynyt toimimaan erilaisten ihmisten kanssa vuorilla, sitä itsevarmemmaksi olen tullut myös työelämässä. Blogisarjan neljäs osa kertookin opeistani ihmissuhteista vuorikiipeilyretkikunnissa.
Olen liittynyt retkikuntiin, joissa on mukana ihmisiä ympäri maailmaan. Mukana on ollut miehiä ja naisia ja he ovat olleet nuori sekä vanhempia. Joka ikinen kerta retkikuntaan liittyessä jännittää se, millaisia ihmisiä tällä kertaa on mukana. Ovatkohan he mukavia? Taitavia? Haastavia persoonia? Helposti lähestyttäviä? Erilaiset kysymykset pyörivät mielessä aina ennen retkikunnan tapaamista.
Ihmiset tulevat retkikuntiin hyvin erilaisilla taustoilla, mutta meitä on aina yhdistänyt yhteinen intohimo toteuttaa tavoite eli kiivetä tietyn vuoren huipulle. Eri retkikunnat ovat myös opettaneet minut toimimaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja parhaimmillaan näistä ihmisistä on tullut rakkaita ystäviä ja yhteistyökumppaneita. En vaihtaisi myöskään yhtään kohtaamista pois, sillä jokainen kohtaaminen on ollut myös oppimatka omiin ihmissuhdetaitoihin.
Vuorikiipeily on opettanut myös ihmissuhteista sen, kuinka kohdata ihmisiä haastavissakin tilanteissa. Aconcaguan kiipeilyreissulla eräs retkikunnan jäsen alkoi saada ohuesta ilmanalasta johtuvia vuoristotaudin oireita ja hänen persoonallisuus tuntui muuttuvan täysin. Aiemmin positiivinen ihminen muuttui täysin päinvastaiseksi persoonaksi, ärräpäitäkin lenteli. Myös tuossa tilanteessa meidän muiden retkikunnan jäsenten piti pystyä kohtaamaan sairastunut ja heikossa fyysisessä tilanteessa oleva henkilö.
Ennen kaikkea vuorikiipeily on opettanut ihmissuhteista tunneälyä ja herkkyyttä kohdata muita ihmisiä tilanteissa, jossa muulla kuin hyvällä kommunikoinnilla ei ole merkitystä. Näitä tilanteita tulee työelämässä ja olen huomannut, että tunneälystä ja herkkyydestä on ollut hyötyä niin asiakastapaamisissa, tiimityössä ja myyntitilanteissa.
Olosuhteet vuorilla ovat mahdollistaneet sen, että olen oppinut tunneälystä ja herkkyydestä. Mutta olen myös oppinut, kuinka saada käyttöön syvempiä ulottuvuuksia kommunikointiin ja erityisesti omia voimavaroja käyttöön kommunikoinnissa. Yksi tärkein oppini on se, että olen opetellut kuuntelemaan ja kysymään, mitä vastapuoli miettii ja tätä oppia oikeasti kannattaa hyödyntää sekä töissä että vuorilla.
Ihmissuhteista olen myös oppinut sen, että monesti syvät ystävyydet rakentuvat sekä vuorilla että työelämässä konkreettisten tekojen päälle. Lainasin avaruuspeittoa palelevalle kaverille, jaoimme viimeiset ruuat kaverin kanssa, autoin työkaveria kiireisenä päivänä ja keitin koko tiimille kahvit aamulla. Välittäminen ja syvemmät ihmissuhteet vaativat myös konkreettisia tekoja. Mitä sinä konkreettista sinä voisit tänään tehdä lähellä olevien ihmisten hyväksi?
5. Mukautumiskyky
Blogisarjan viidennessä osassa käsitellään mukautumiskykyä ja sitä, mitä vuorikiipeily on opettanut haastavista tilanteista ja suunnitelmien muuttamisesta. Sarjan aiemmissa osissa on käsitelty oppeja luottamuksesta, motivaatiosta, epämukavuusalueesta ja ihmissuhteista.
Sää muuttuu nopeasti, olo heikkenee äkkiä, rinkasta hajoaa tärkeä hihna, ylävuoristokengät hiertävät tai olen ollut monta päivää jumissa myrskyn vuoksi teltassa. Nämä kaikki ovat tilanteita, joita en ole voinut tietää ennen reissuun lähtemistä. Olen toki voinut valmistautua niihin hankkimalla lääkkeitä, korjausmateriaalia tai keksimällä tekemistä. Jokainen näistä tilanteista on kuitenkin vaatinut mukautumista vallitseviin olosuhteisiin.
Elämässä, töissä ja vuorikiipeilyssä tilanteet muuttuvat. Tapahtuu jotakin yllättävää ja meidän täytyy selvittää, miten voisimme mukautua muuttuneeseen tilanteeseen. Vuorikiipeily on opettanut, että muutos ei ole aina ollenkaan pahasta. Odottamalla yhden ylimääräisen päivän teltassa, voi seuraavana päivänä avautua upea sääikkuna ja pääsen huipulle turvallisesti. Mukautuminen ei myöskään tunnu enää epämukavalta, vaan se on täysin normaalia.
Meille kaikille on varmaan tuttu tilanne, että välillä on kiire, projektit puskevat päälle, työasiat pitäisi saada hoidettua ja samalla arjen muut askareet painavat päälle. Välillä on hiukan epämukavakin olla. Näissä tilanteissa pyrin aina itse miettimään, että olen selvinnyt näistä mukautumista vaativista tilanteista myös vuorilla. Vinkkini siihen, miten selvitä tilanteista on se, että selvität itsellesi mitä sinun täytyy tehdä ja milloin. Tee suunnitelma ja aikatauluta suunnitelmasi ja ennen kaikkea, pysy aikataulussa. Päätä, että teet asiat niin kuin suunnittelit.
Suosittelen suhtautumaan avoimin mielin muutokseen, sillä muutoshan on aina myös mahdollisuus kasvuun ja oppimiseen. Mukautumiskyky vaatii toki myös heittäytymistä ja riskinottamista, mutta se kannattaa sekä työelämässä että vuorilla. Ilman riskinottoa ja mukautumista jäisi todennäköisesti myös moni upea asia kokematta ja kokeilematta. Ikinä ei myöskään ole liian myöhäistä yrittää.
Vuorikiipeily opettaa harrastuksena paljon omien rajojen rikkomisesta ja omalla epämukavuusalueella toimimisesta. Toisaalta olen saanut hyödyntää näitä taitoja ihan joka päivä, kun tapaan uusia ihmisiä töissä tai vapaa-ajalla. Erityisesti vuorikiipeily on opettanut minulle elämää ja sen huikeita eri sävyjä ilosta suruun.
Mikäli haluat kuulla lisää vuorikiipeilystä ja siitä, miten intohimosta ja suunnitelmista tehdään totta, pyydä minut tapahtumaasi kertomaan lisää!
Kirjoittajana vuorikiipeilijä Anni Penttilä, annin profiiliin pääset tutustustumaan tästä.
Tämä blogisarja on julkaistu viidessä osassa www.sportspot.fi- sivustolla alkuvuodesta 2018.
