Muutto on takana ja kohta toinen edessä. Yksi asia pysyy: ruskean, saumoistaan repeilevän lipaston kantaminen ärsyttää. Kyseinen lipasto on ärsyttänyt siitä lähtien, kun jouduin tilaamaan Huonekaluliike Oy:n työmiehen työkaluineen parsimaan lipaston kasaan omien avujeni loputtua.
Toista on ikealaisten huonekalujen kanssa. Niihin syntyy positiivinen tunneside viimeistään siinä vaiheessa, kun kädetönkin kodinmies saa viimeisen ruuvin paikoilleen – Ikean huonekalujen kanssahan ei voi epäonnistua. Yrityksen perustaja Ingvar Kamprad oli sosiaalipsykologian ammattilainen jo ennen kuin markkinointiopukset olivat alan termejä pullollaan. Hän ymmärsi, kuinka tärkeää ihmisen on saada osallistua omien huonekalujensa kokoamiseen. Se sitouttaa.
Sitoutuminen ei ole tärkeää vain huonekalufirmalle. Menestyvää joukkuetta on vaikea kuvitella ilman sitoutumista. Sitoutumattomuus näkyy rumasti ulospäin.
Viime kaudella mietin pääni puhki, miten saisin joukkueeni Kouvot sitoutumaan yhteisiin normeihin heitonvalinnoissa. Onneksi valmennusstaffistani löytyi Korisliigan Kamprad.
Apurini ehdotti hieman erilaista videopalautesessiota. Kriittisen monologini sijaan lähetin jokaisen pelaajan kännykkään 20 hyökkäysklippiä edellisestä pelistä. Pyysin pelaajia pisteyttämään kunkin heitonvalinnan laadun yhdestä kolmeen (1= huono, 2 = ok, 3 = hyvä) riippumatta siitä, meneekö heitto koriin. Jokainen lähetti rivinsä minulle ennen videosessiota.
Katsoimme valinnat yksi kerrallaan läpi. Kerroin, mikä on pelaajien arvosanakeskiarvo kullekin heitolle. Pelaajien trendi oli lähes sama kuin valmentajilla lukuunottamatta paria pelaajaa. Erityisesti niistä klipeistä, joissa oli enemmän hajontaa, pyysin perustelua arvosanalle joukkueelta välttäen tietoisesti liikaa omaa valmennuspuhettani.
Mitä tapahtui? Koskaan en muista valmentamassani joukkueessa vastaavaa parannusta heitonvalinnoissa yhtä lyhyessä ajassa. Pelaajat saivat olla oman heitonvalintapaletin arkkitehtejä. Se lisäsi sitoutumista ja paransi kurinlaisuutta, mikä näkyi suoraan parantuneena hyökkäyksen laatuna.
Teoria on yksinkertainen ja tutkittu. Autonomia lisää sitoutumista. Valmennuksen ja esimiestyöskentelyn haasteena on löytää tapoja lisätä autonomiaa. Lisätessään pelaajien autonomiaa valmentaja ottaa riskin, että pelaajat eivät ajattelekaan kuin hän. Monesti se riski kannattaa. Joukkoäly päihittää usein yhden ihmisen strategian. Parhaimmillaan voi löytyä uusia tapoja toimia.
Keväällä mitataan, missä joukkueissa pelaajat ovat sitoutuneet parhaiten konseptiin. Voittajilla palaset loksahtavat paikalleen, kuten Ikean huonekaluissa.
“Kirjoittaja on koripallovalmentaja joka kouluttaa mielellään, ja on sitä mieltä että jokaisessa organisaatiossa tulisi pyrkiä lisäämään tekijöiden autonomiaa. Pietin profiiliin tästä. “
